keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Tuhkan läpi loppu häämöttää.

Iltaa saarivaltiosta!

Viimeinen täys työviikko menossa ja sekin jo puolivälissä. Ei tuota ajanjuoksua oikein osaa käsittää. Tässä siis viimeinen summaus työharjoittelusta.

Huhtikuun isoin juttu oli tietysti tämä Islannin tulivuoren päätös purkaa paineensa ikävän pilven muodossa. Kukaan ei oikein päässyt mihinkään, joka johti moneen peruutukseen ja muutokseen. Itselle tilanne oli aika sekava, mutta jos jotain positiivista pitää asiasta repiä niin pääsi ainakin kokemaan sen mitä kiire noissa hommissa oikeasti tarkoittaa. Lisäksi tietysti tilanne tuotti myös uusia varauksia, sillä jumissa olevat ihmiset tarvitsivat jonkin katon pään päällensä ja helpoin vaihtoehto monelle oli hotelli.

Nyt kun loppu lähestyy niin voisi summata vähän työtehtäviä. Kaikkein eniten olen varmaan tehnyt hommia ryhmien parissa ja siitä olen eniten pitänytkin. Välillä ne ainaiset muutokset, kääntämiset ja vääntämiset stressaa, mutta kyllä se onnistumisen tunnekin on vastaavasti ihan omaa luokkaansa. Se on hauska katsoa miten monesta pienestä palasta se varauskokonaisuus koostuukaan. On majoitus, kuljetukset, ravintola, kokoustilat, kiertoajelu jne.
Ryhmien lisäksi olen tehnyt tietysti myös yksittäisvarauksia ja erilaisia toimistotehtäviä, kuten suorittanut luottokorttiveloituksia ja syöttänyt hintoja järjestelmäämme. Huhtikuusta lähtien toimistotehtävien joukkoon tuli mukaan myös ostolaskujen syöttäminen järjestelmään. Hyvin paljon olen siis saanut puolen vuoden aikana tehdä ja vähintään yhtä paljon olen oppinut.

Kaikkein paras työsuhde-etu on kyllä ollut ilmaisliput musikaaleihin. Kaikkiaan näin 7 musikaalia ja lista on seuraavanlainen: Chicago, Avenue Q, Mamma Mia, Oliver, Sweet Charity, Grease ja Wicked. Ylivoimainen suosikki näistä on Wicked ja on hyvä että se oli viimeinen, sillä tuon jälkeen ei noista yksikään ois ollu niin hyvä.

Summauksena harjoittelujaksosta voin sanoa, että todella hieno kokemus ja suosittelen kaikille. Asumalla hetken ulkomailla osaa katsoa montaa asiaa aivan eri näkökulmasta, niin työelämässä kuin arkielämässä yleensäkin. Oppii myös arvostamaan niitä pieniä asioita, jotka Suomessa toimivat loppupeleissä hyvinkin paljon paremmin kuin muualla, esimerkiksi asuntojen lämmitys ja lämpimän veden juokseminen.

Eipä sitten varmaan muuta kuin opiskelkaa ahkerasti ja sitä rataa. Alla vielä muutama kuva meidän toimistosta.

Lontoo kiittää ja kuittaa o7
Mika


Minun valtakuntani


FIT-huone, eli yksittäisvaraukset.


Ryhmähuone

maanantai 1. maaliskuuta 2010

2kk

Täytyy kai tätäkin päivitellä välillä. Tässä kun on jo melkein puoliväliin jaksoa körrötelty, niin kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä, joten ei jaksa tännekään niin paljoa hehkuttaa. Nyt kuitenkin pieni summaus helmikuusta. Töissä olen lähinnä auttanut ryhmäosastoa, soitellut pitkin hotelleja ja ravintoloita. Etenkin ravintolat on välillä hankalia, saa kolmesti soittaa yhden menu-pyynnön perään, eikä sitä välttämättä silloinkaan saa. Toinen haasteellinen homma on löytää ryhmälle majoitus kiireisenä aikana, tapahtumat ja erilaiset konferenssit vaikuttaa saatavuuteen usein.

Muutamia hotellivierailujakin on tullut tehtyä, viimeksi torstaina. Ne tuo kyllä ihan mukavaa vaihtelua arkeen, tuo torstainen varsinkin kun saatiin vielä esittelyn päälle 3-ruokalajin illallinen hotellin ravintolassa.

Viime viikko hiihtolomaillessa, jälkeenpäin ajateltuna sen olisi voinut pitää osissakin, välillä kävi aika pitkäksi. Tuli kuitenkin käytyä Madame Tussaudsissa, vähän klubittamassa ja leffassa. Madame Tussaudsista sen verran, että petyin sen pienuuteen. Hintaansa nähden aivan liian vähän nähtävää, itse menin onneksi töiden kautta ilmaiseksi.
Mikäli muuten aikoo täällä käydä elokuvissa, niin kannattaa näin kylmempään vuodenaikaan
ottaa varmuudeksi hyvin vaatetta mukaan, salissa oli aika viileä nimittäin...missäpä täällä ei olisi.

Mutta eipä tällä kertaa muuta, jatkan tässä kevään ja lämpimimpien ilmojen odottelua.

Cheers!
Mika

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

A little weekend summary

Hello!

Viikonloppu vetää viimeisiään ja summaankin tähän kahden päivän tapahtumia nopeasti. Täällä on tosiaan asunu nyt viikonlopun joukko ruotsalaisneitoja, seuraa niistä ei pahemmin oo ollu, lähinnä pratanneet svenskaa keskenään. Huomenna ilmeisesti lähtevät, en kyllä ihan jokaviikkoista traditiota tästä kikatuksen ja käkätyksen kuuntelusta toivoisi.

Eilen asuntoon tuli uusi pesukone, roudarien oli tarkotus tuoda pesukone ja asentaa se, sekä viedä vanha pois. Siihen asti meni hyvin, kunnes konetta paikalle laittaessa kävi ilmi ettei se mahdukaan sinne vieressä olevan jääkaapin vuoksi. Sitten alkoi valitus, että tila olisi pitänyt raivata kunnolla eikä se oo heidän hommaansa, sen nyt sinänsä ymmärsin. Se kuitenkin huvitti, kun toinen roudareista sanoi että pesukomerossa oli liian kuuma, joten se ei ole turvallinen työympäristö. Komerossa on kyllä aika lämmin, eli varmasti hiki tulee, mutta ei sieltä nyt mitään kattoa päähän tipu. Vuokraisännän puhelimitse hoitaman diplomatian jälkeen ne kuitenki suostu asentamaan sen ja se episodi sai onnellisen lopun.

Pesukone-episodin jälkeen suuntasin Sohoon levykaupoille, muutaman hyvän löydön teinkin. Sieltä kotiin päästyäni tein ruokaa ja join hieman olutta. Ihanien ruotsalaisneitojen pälätys kävi jossain vaiheessa iltaa niin sietämättömäksi, että näin parhaaksi ratkaisuksi lähteä pubiin maanpakoon. Hetken vesisateessa tallusteltuani näin pienen kadunkulmassa olevan irkkupubin ja päätin valita sen ensimmäisen pubivierailuni kohteeksi. Pubi todellakin oli pieni ja täynnä ihmisiä, join yhden pintin ja lähdin tallustamaan takaisin kotiin. Oli välillä sellainen olo, että ihmiset katsoivat kummissaan mitä minä siellä yksin lipittelin oluttani. Kämpille päästyäni minua odotti ihana hiljaisuus, jonka siivittämänä päätin suunnata nukkumaan.

Tämän viikonlopun tavoitteena oli ollut tehdä pieni museokierros, täällä ne kun on ilmaisia, joten päätin tänään yrittää. Sää oli aurinkoinen, joten päätin metron sijaan käyttää bussia ja nauttia maisemien katselusta. Bussi on muutenkin parempi kulkuväline mikäli on kiireetön, voi kulkea hop on, hop off-periaatteella jos sattuu näkemään jotain mielenkiintoista. Pienen seikkailun jälkeen päädyin Victoria & Albert Museumiin. Tosi iso museo, näyttelyitä oli ainaki aasialaisesta, intialaisesta ja eurooppalaisesta kulttuurista. Sen lisäksi oli maalauksia, veistoksia, koruja jne. Sieltä palattuani olen vain nauttinut jälleen tänä viikonloppuna häviävältä luonnonvaralta tuntuneesta hiljaisuudesta.

Tässä vielä hieman kuvia kotikulmilta ja kaupungilta:









Ensi kertaan, Cheers!
Mika

perjantai 15. tammikuuta 2010

Week's over!

Tervehdys!

Ajattelin kirjottaa jonkun pienen tiivistelmän kuluneesta viikosta. Alkaa pikkuhiljaa kuviot rutinoitumaan: Herään 6.45, syön aamupalan ja teen muut perus aamutoimet, sitten suuntaan ulos oottamaan bussia. Bussilla köröttelen n.10min Finnsburyn metroasemalle, sieltä Kings Crossille, jossa vaihto Baker Streetin suuntaan. Baker Streetilta kävelen toimistolle n.10min. Töissä olen tämän viikon päivitellyt hotellihintoja, tehnyt lisää hotellikuvauskäännöksiä ja pari hotellivaraustakin jo. Meiän järjestelmällä ei suoraan voi varauksia tehdä, vaan pelataan puhelimella ja sähköpostilla. Viikolla ei ole jaksanut pahemmin käydä vaeltamassa, eli nytkin aattelin viikonloppuna taas tutustua lisää mestoihin. Tän viikonlopun mulla on lisäksi joukko ruotsalaisia tyttöjä kämppiksinä, joten jos sitä niitten kanssa eksyisi johonkin illanviettoon.

Till the next time, cheers!

perjantai 8. tammikuuta 2010

Gabbe & the wonderful people at Scancoming

Hello!

On ollut aika tapahtumarikas viikko. Ekat kolme päivää tuli stressattua ja tuskailtua kodittomana hotellimajoituksen turvin. Ensimmäinen työpäivä muutti kuitenkin kaiken. Menin toimistolle yhdeksän aikoihin ja sain lämpimän vastaanoton, lämpimän teekupin kera. Toimistolla on 9 työntekijää, yksi britti, yksi ruotsalainen ja muut suomalaisia. Tosi mukavaa väkeä. Kerroin tilanteeni ja Mia, ruotsalainen tyttö, soitti yhdelle entiselle Scancominglaiselle, jonka luokse pääsin asumaan nyt ainakin ensimmäisekski kuukaudeksi. Työpäivä alkoi siis loistavasti! Ensimmäisenä päivänä lajittelin posteja ja skannailin laskuja Suomeen, missä toimii Scancomingin kirjanpito. Toimin myös juoksupoikana ja hain mm. teatteriesitteitä Piccadilly Cirkuksen läheltä.
Päivän päätyttyä syöksyin hotelliin hakemaan tavarani ja sitten taksilla vuokraisännän, Gabrielin, työpaikalle. Lähdettiin Gabben kanssa tänne kämpille ja hämmästykseni oli aikamoinen kun saavuttiin perille. Sain oman huoneen lisäksi oman kylpyhuoneen, enkä maksa tästä kuin £400/kk. Gabbe on tosi mukava ja avulias, en olisi parempaa vuokraisäntää voinut toivoa. Käytiin illalla vielä kaupassa ja kiertelemässä lähiseutua, näytti pimeälläkin tosi mukavalta. Nyt viikonloppuna pitää seikkailla päiväsaikaan.
Tänään oli siis toinen työpäiväni, tutustuin uuteen työkaveriin, suomentelin hotellikuvauksia ja muuta pikkuhommaa. Ensi viikolla pääsen opettelemaan jo varausten tekoa.
Nyt voisin pikkuhiljaa lopetella tältä erää ja ehkä vähän kokata.

Cheers!
Mika

tiistai 5. tammikuuta 2010

Here we go

Hello!
Eilen oli se suuri päivä: Ensin lento Köpikseen ja sieltä Lontooseen. Kone laskeutu Heathrowlle viiden aikaan ja siitä seikkailin rajamuodollisuuksien kautta junaan kohti Paddingtonia. Junamatka kesti noin vartin ja juttelin sen ajan Philadelphiasta tulleen tytön kanssa, joka oli tulossa vaihto-oppilaaksi tänne. Ei siis kestänyt pitkään tavata ensimmäinen uusi ihminen. Kämppää ei ollut eilen, eikä ole vieläkään, joten majotuin hotelliin. Ei mikään Hilton, mutta kyllä tässä pärjäilee. Huone on vähän vilpoinen, tosin on siellä jumalatonta meteliä pitävä lämmitin.
Tänään lähdin hotellilta ysin aikaan käppäileen, siinä vierähtiki muutama tunti. Kiersin lähinnä Paddingtonia ja kävin kattomassa missä Scancomingin toimisto sijaitsee, siellä siis aloitan työharjotteluni torstaina. Eksyinkin hieman, mutta Abbey Roadilla asuva taidemaalari neuvoi ja kuljin hänen matkassaan oikeille teille. Muutenkin ihmiset ovat kovin ystävällisiä. Tänään pitäisi vielä käydä syömässä jotain ja soitella yhtä kämppää.

Till the next time, Cheers!
Mika